XCM SM-KISOISTA HOPEAA!

Kesän pääkisa XCM SM-kisat olivat 20.9. Hyvinkään Rajamäellä. Kisoihin valmistautuminen ei mennyt odotetusti. Olin kisaa ennen kaksi viikkoa yksin lasten kanssa kotona mieheni ollessa työreissulla. Juuri tänä aikana tietysti lapset ja minä sairastimme. Lisäksi työkuviot toivat lisähaastetta arkeen. Isovanhempien avulla onnistuin kuitenkin valmistautumaan kisaan, vaikka usko meinasi välillä loppua. Ennen kisoja etenkin olen todella tarkka syömisen ja harjoittelun suhteen. Ruokailujen ja harjoittelun oikea ajoittaminen ja yhdistäminen on minulla tärkeä osa kisoihin valmistautumista. Nyt näiden kahden viikon aikana tuntui ateriavälien kasvavan liian pitkiksi ja aamulenkit ei aina toteutuneet "nälkälenkkeinä". Treenien suhteen jouduin tekemään kompromisseja jne. Saattaa kuulostaa pikkujutuilta, mutta minulle ne toi tunteen, etten tiennyt missä valmistautumisen suhteen mennään. Oli todella epävarma olo. Viikkoa ennen kisoja kävin 9.6 km testilenkin Oukulla ja se kertoi hyvää. Oma testienkka ajalla 39.42, ja maksimisykkeetkin nousi reilusti kesän korkeimmiksi. Joten täytyy vain luottaa itseeni. 

Lähdin torstaina yksin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Jukkiksen otin Tampereelta kyytiin. Illalla myöhään olimme perillä. Perjantaina ohjelmassa oli tieten reittiin tutustumissa. Katsastimme reitin siltä osin mihin autolla pääsi ja reitti vaikutti näistä kohdin helpolta. Ehdin jo ihmetellä kuulemiani ja lukemiani kommentteja reitin vaikeudesta. Lähdin pyörällä ajamaan oletettavasti reitin vaikeinta pätkää, joka osoittautuikin oikeasti haastavaksi. Välillä pyörää joutui kantamaan, jotta eteneminen onnistui kallioiden yli, ja muutenkin ajo oli hyvin rikkonaista. Jalkaa joutui käyttämään maassa tai jalkautumaan ja tunkkaamaan pyörää. 17 kilometrin rynkytys sai riittää kenraaliksi kisaan. 

Kisa-aamuna valmistelut menivät normaaliin tapaan ja jännitys oli valtava. Vaihteita jouduttiin vielä viime tingassa säätämään kohdalleen ja juomareppu oli unohtua autoon, joten pientä säätöä oli loppuun asti. Ajajat kutsuttiin "karsinoihin" hyvissä ajoin ja lähtömme tapahtui miesten lähdön jälkeen. Harvinaista oli se että naiset lähtivät omana lähtönä XCM-kisassa, joka oli mielestäni toimiva ja hyvä ratkaisu.

Sofia, Sini, minä, Sari, Ruut ja Sonja

 

Aika pian lähdön jälkeen ajoin neljästään Sonjan, Sinin ja Ruutin kanssa. Porukka hajosi noin viiden kilometrin kohdalla jolloin Sini kaatui ja Sonja ja Ruut pääsivät karkuun. Seitsemän kilometrin kohdalla ajoimme Sinin ja Ruutin kanssa harhaan. Tästä lähdin ajoin koko ajan yksin naisena miesten kanssa. Reitti oli yllättävän tekninen alusta alkaen ja Sonja oli vahva teknisellä osuudella. Ensimmäiseen huoltoon tultuani sain kuulla Sonjan reilusta johdosta, sekä yhtä reilusta toisesta sijastani. Matkan aikana harhauduin uudestaan kahdesti huonosta merkkauksesta johtuen. Reitiltä eksymiset aiheuttivat sen, että huomasin jatkuvasti epäileväni olenko oikealla reitillä ja keskittyminen kärsi valtavasti. Eksymisiin meni GPS,n mukaan reilut seitsemän minuuttia. Edelleen kuitenkin tiesin olevani reilusti toisena sekä sen, että Sonja on karussa, joten aloin keskittymään ajamisen sijaan siihen, että pysyn reitillä! Kolmannen kerran eksyttyäni noin kymppi ennen maalia ajorytmi katosi kokonaan ja kisafiiliskin siinä mukana. Maali kuitenkin oli vihdoin ja viimein edessäni mikä osoitti sen, että lopun olin vissiin jokseenkin reitillä pysynyt ja SM-hopea oli totta.  

Pyörä toimi jälleen loistavasti. Kiitoksia Larunpyörälle kisakalustosta! Eipähän menestyminen ole ainakaan siitä kiinni. Loppukauden kisoihin tuli uutta vauhtia uudesta 29" Focuksesta, kunpa pyörä olisi minulla ollut jo alkukaudesta. Hyvillä mielin päätän tämän pyöräkauden. Töitä tämä on vaatinut ja töitä tulen tekemään jatkossakin. Joka osa-alueella on paljon vielä parannettavaa, joten luottavaisin mielin odotan ensi kautta ja tulosten parantumista.

 

Meiju

Pyssymäki XCM (Nivala) ja Saariselkä mtb

16.8. käytiin Nivalassa XCM-cup:n osakilpailu. Maraton matkana oli 63 km. Ajoin kisan kahdestaan PK-teamin Sari Orvolan kanssa, koska muita naisia ei kisaan ilmoittautunut. Kisareittinä oli reilun 20 km lenkki, jota ajettiin kolme kierrosta. Reitti oli mielestäni mukava ja teknisyydeltään kohtuu helppo. Nousuja olisin kuitenkin toivonut lisää. Ajaminen oli odotetusti tahmeaa, koska kaksi kovaa ja kisaviikonloppua oli alla ja kisojen välit muutenkin treenasin kovaa. Nivalan kisan lähtö oli epämiellyttävin kokemani lähtö, muutama mies starttasi matkaan ehkä hiukan liian innokkaasti ja ikävä kyllä jouduin heidän tönittäväksi. Kaatumiselta tosin vältyin, mutta mielestäni tämän tason kisoihin jos minkään tason kisoihin töniminen ei kuulu, siitä ei varmasti ole kenellekään hyötyä. Ensimmäinen kierros sujui hyvin hyvin, mutta toisella kierroksella sain roskan silmään ajolaseista huolimatta. Maaliin kuitenkin tulin ajassa 3.06.07, jolla irtosi kisan voitto.

Nivalan kisan jälkeen aloin palauttelemaan ja treenasin hetken keveämmin. Kunnes aloin valmistautumaan Saariselkä mtb,hen. Nivalan reissu käytiin Hannu Jänkälän ja Heikki Haaparannan kanssa kolmisin. "Hattupäisten" miesten kanssa reissu oli oikein mukava, mukava kuunnella konkareiden juttuja vuosien varrelta.

Seuraavana olikin vuorossa Saariselän mtb maraton, joka käytiin lauantaina 30.8. Matkaan lähdettiin koko perheen voimin jo torstaina. Majoitumme Kiilopäällä Suomen ladun mökeissä. Perjantaina miesväki kävi Saariselän kylpylässä uimassa ja minä verryttelin seuraavan päivän kisaan. Ajettuani kaunispään päälle, mietin maisemia ihaillen, juuri täällä ajoin kaksi vuotta sitten ensimmäisen pyräkisani koskaan. Silloin matkana oli 36 km ja siitä kaikki sitten alkoi. Muuten ohjelmassa oli ulkoilua tunturimaisemia ihaillen. Kisaan valmistautumista häiritsi flunssainen olotila. En siis ollut varma pystynkö osallistumaan kisaan ollenkaan. Käytin kaikki mahdolliset keinot flunssaoireiden taltuttamiseksi. 

Lauantaina olikin kisapäivä. Aamulla olo tuntui kuin tuntuikin hyvältä ja päätin lähteä mukaan kisaan.  Matkana oli 80 km ja reitti kulki tunturien laelta toiselle, eli pitkää nousua oli luvassa. Kahtena edellisenä vuonna olin kärsinyt rengasrikosta Saariselällä, yritin olla miettimättä sitä sen enempää. Äitini tuli katsomaan lapsia kisan ajaksi ja huolehti myös Joelin kisahuollosta. Melkoista organisointia välillä tämä homma :) 

Olen yleensäkin kova jännittäjä eikä tämäkään kisa minua jännitykseltä säästänyt. Kisa pääsi alkamaan yhteislähtönä. Miltei heti lähdöstä lähettiin polkemaan kaunispään päälle, ja nousuhan kulki keveästi. Tiesin heti, että tämä on minun kisani jos vain kalusto toimii. Saariselän kisareitti on mukavan ajettava koko ajan, haasteena pitkät ja uuvuttavat ajettavat nousut, kyseinen reitti sopii minulle tosi hyvin. Ensimmäinen kierros sujui todella hyvin, aikaa kului 1.57 ja jotain sekunteja päälle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen minulla oli jo reilu johto. 60 km kohdalla kuulin olevani niin reilussa johdossa, että viimeiset 20 kilometriä ajoin todella varman päälle turhia riskejä kalustorikkoon ottamatta. Kuulin, että Piia Nieminen oli joutunut keskeyttämään rengasrikon vuoksi ja Sari Orvola oli nyt toisena ja hänkin kärsinyt rengasrikosta. Piian ja Sarin puolesta harmitti rengasrikot. Mutta omaan ajamiseen olin todella tyytyväinen, mukava ajaa kun kaikki toimii. Tottakai ilahdutti myös 1000 euron palkinto. Saariselällä on aina ollut hyvät palkinnot ja muutenkin kisajärjestelyt toimivat. Erityistä kiitosta täytyy antaa kisan jälkeisestä ruuasta :)

Joel toinen vasemmalta

 

PYHÄ tunturimaraton 9.8.2014

Syötteen jälkeen on ollut kova reeniviikko ja ajattelin lähteä juoksemaan Pyhälle kisaa kovana treeninä, missä järjestettiin tuntuimaraton ensimmäistä kertaa. Aluksi oli suunnitelmissa juosta 10 km, mutta kisapaikalla vaihdoin tunturipuolikkaaseen.. Järkevämpää olisi ollut tulevan treeniviikon kannalta juosta vain se kymppi, mutta järjellä ei ole aina sijaa näissä päätöksissä. Terwamaratonin jälkeen olen juossut vain peruuskestävyystasolla hyvin keveitä aamulenkkejä 3-4 kpl viikossa, joten puolimaratonin vertainen kova rynkytys vaativassa maastossa varmasti siis kostautuu seuraavalla viikolla.

Naisten tunturipuolikkaalle oli ilmoittautunut 99 juoksijaa. Reitin pituudeksi oli  21, 5 km ja korkeuseroa 700 metriä. Reitin lähtö ja maali oli Pyhä hotellin pihalla. Reitti itsessään kulki kansallispuiston tunturialueella, missä juostiin sorapohjaisia polkuja, pitkospuita, rappusia, pehmeitä latupohjia ja teknisiä polkuja tunturien rinteillä. Reitti oli kuitenkin varsin tekninen juurakkoineen ja kivikkoineen. Reitti sopi minulle hyvin profiililtaan ja teknisyydeltään. Minun juoksutyylini ei ole rullaavaa ja tällä reitillä rullaavia osuuksia ei onnekseni juuri ollut. Maastojuoksu ylipäätänsä vaatii erilaista voimantuottoa mitä sileällä juostessa tarvitaan. Oma tulostasoni on ihan eri luokkaa maastojuoksussa kuin sileällä, uskon, että tähän vaikuttaa juuri voimantuotto ja juoksutekniikka.

Paloauto lähetti meidät liikkeelle klo 09.30. Hyvistä lämmittelyistä huolimatta ensimmäiset kilometrit olivat hankalia. Tämän jälkeen juoksu alkoi tuntumaan rennommalta. Kärkinainen ja kärkikaksikkomiehet olivat pysyneet kokoajan näköetäisyydellä. Kuuden kilometrin kohdalla juoksin edellä menevän naisen kiinni ja hetki juostiin yhtä matkaa. Puolen välin kääntöpaikalta Reitti kulki hetken samaa uraa molempiin suuntiin ja totesin toisena juoksevan olevan vajaa pari minuuttia perässä. Kääntöpaikalta alkoi pitkä ja hyvin juostava ylämäki kohti Pyhätunturia, mikä tuntui raastavalta ja siltä ettei se lopu koskaan. Loppumatka jatkui pitkin Pyhätunturin rinnettä ja viimeinen nousu tapahtui Kultakeron päälle. Nousu oli noin kilometrin pitkä ja hetkittäin todella jyrkkä. Sinnikkyyttä ja itsensä piiskaamista tarvittiin toden teolla. Miten sitä onnistuukin aina unohtamaan kuinka pahalta matkanteko kisoissa väillä tuntuu? Toisaalta taas tätä tunnetta juuri haetaan. Loppuaika oli 02.02.53, jolla irtosi naisten sarjan voitto! Loppuaika olisi oikeuttanut miestenkin sarjassa neljänteen sijaan.

Juoksukisat pyöräilyn lomassa antavat mukavaa piristystä treeneihin. Seuraavan maastojuoksukisan juoksen Kolilla vaarojen maratonilla lokakuussa, mikä päättää tämän kesän kilapailukauden. Muutaman sileän kympin käyn tässä välissä myös juoksemassa.



Lähtösuora







Maalissa ollaan











Kotijoukot kannustamassa :)

- Meiju -


Uusi pyörä ja Syöte mtb

Tällä viikolla sain Lauttasaaren pyörän kautta uuden pyörän: FOCUS RAVEN 29R 2.0. Pyörä muuttui melkoisesti vanhasta kun rengaskoko kasvoi 26":sta 29":ksi ja täysjousto vaihtui jäykkäperään. Pyörä tuli keskiviikkona kotiin. Pikaisten säätöjen jälkeen pääsin torstaina ensilenkille. Perjantaina olikin lähtö kohti Syötettä, jossa lauantaina ajettiin Syöte mtb. Pikku riskillä päätin lähteä uudella pyörällä kisaan ajokertojen jäädessä vain yhteen :)

Lauantaina Syöte mtb 60 km

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet töissä todella tiiviitä ja osaksi sen myötä yöunet jääneet kovin vähäisiksi. Perjantaina Syötteelle lähdettäessä olo tuntui todella väsyneeltä ja oli vaikea kuvitella ajavani seuraavana päivänä kilpaa. Lapset veimme torstaina vanhempieni luokse mökkeilemään, joten pääsimme lähtemään reissuun kahdestaan. Ajomatkalla Syötteelle torkuin lähes koko matkan tankkauksen ohessa, kisafiiliksestä ei ollut tietoakaan. Perille päästyämme kävimme vajaan tunnin verran ajamassa kisareittiä ja uuden pyörän viehätys alkoi jo hymyilyttämään, kohta huomasin odottavani jo huomista kisapäivää ja tuttu kisajännitys oli palannut :)

Kisa-aamuna heräsin 5.50 ja kuudelta olin jo juoksemassa aamulenkkiä rasva-aineenvaihdunnan herättämiseksi. Aamupalaksi söin kaurapuuroa, maustamatonta jogurttia ja kananmunan, juomaksi vettä. Tässä hotellissa ei ollut raejuustoa proteenilähteeksi tarjolla, mikä sai tutut "kisa-aamurituaalit" ravinnon osalta sekaisin :) Aamupalan lisäksi tankkasin high5 urheilujuomaa litran verran, high5 energiapatukan tuntia ennen lähtöä, 15 minuuttia ennen lähtöä otin yhden geelin ja vettä. Kisan ajalle juomarepussa oli 1,5 litraa high5 urheilujuomaa ja geelipullossa viisi geeliä, näillä eväillä mennään. 45 min ennen lähtöä lämmittelin juosten ja pyöräillen hyvää musiikkia kuunnellen. Kadoksissa ollut kisafiilis oli löytynyt. 

Lähtö tapahtui 9.00. Edelliseltä vuodelta tiesin mitä tuleman piti. Reittimuutosta oli alkupäähän tehty, yhden tunkkausnousun kiertämiseksi, mutta nousua ja laskua, juurakkoa ja kivikkoa oli taas luvassa, sen sijaan palauttavia tiepätkiä ei juurikaan. Reitti oli hieman yli 60 km, jossa kokonaisnousua 1200 m. Pelkästään loppunousua oli yli 200 m, joten hikinen kisaurakka oli tiedossa.

Lähdin heti alussa pitämään kovaa vauhtia. Pikku-Syötteen päällä totesin homman toimivan ja uusi pyörä tuntui todella kevyeltä ajaa. Pikkusyötteeltä laskettiin alas osittain pitkospuita pitkin ja mieleen tuli viime vuotinen voltti kyseisiltä pitkospuilta, mutta nyt selvitisin alas asti pystyssä. Reitti jatkui enemmän ja vähemmän teknisillä polkuosuuksilla, muutama lyhyt tieosuus oli reitin varrella, missä pystyi paremmin tankkaamaan ja ottamaan geeliä. Pitkospuita oli useassa eri kohdassa reitin varrella. Reitillä oli paljon mutkia mikä toi oman osansa reitin teknisyyteen. Reitin vaihtelevuus piettää ajajan mukavasti hereillä, jos reitti on fyysisesti raskas on se vielä raskaampi henkisesti. Ajoin lähes koko matkan yhtä matkaa yhden miehen kanssa vuorovedoin. Johdin naisten sarjaa alusta alkaen, koko aikana en saanut kertaakaan tarkkaa väliaikaa kisakumppaneihin, vaikka olisin sitä toivonutkin. 45 km kohdalta teknisyys poluilla vain lisääntyi. Vaativilla teknisillä pätkillä jokunen mies ohittikin minut, ei vain voinut mitään, kun ajotaidot ei vielä riitä ajamaan kovaa kun alusta vaikeutuu. Totesin onnekseni gepsistä loppunousun olevan lähellä ja pahimman olevan takana. Loppunousu nousikin hyvin ja pääsin muutaman miehen ohikin nousussa. Yhden kerran jouduin ajovirheen takia jalkautumaan ylämäessä olevan kivikon ylittämiseksi, muuten Iso-syötteen päälle kiipeäminen onnistui hyvin, 29 jatkoi kulkuaan aina vain huipulle saakka ja sieltä pieni mäki lasketeltiin maaliin ja loppuaika 3.33.18. Ehdin jo matkalla laskiessa loppuajan alle 3.30, mutta viimeisen 10 km kivikkopätkät olivat niin hitaat, että moinen aika jäi haaveeksi.

 

Meiju

XCE ja XCO SM-kisat Rovaniemellä

Perjantaina 18.7 ajettiin XCE:n Suomenmestaruuskisat Rovaniemellä. Aikaisemmin en ollut osallistunut, saati ajanut kyseistä kisatyyppiä edes harjoitusmielessä. Päätin kuitenkin osallistua, kun kisat pidettiin Rovaniemellä ja järjestävänä seurana toimi oma seura.

Kisaan kuului aika-ajot, välierät ja Finaali. Naisten elite-sarjaan osallistui kahdeksan naista. Aika-ajot ajettiin kovassa vesisateessa, yksi kierros 900 metrin vauhdikasta reittiä. Aika-ajot ei ihan nappiin mennyt, mutta kohtuuella kuitenkin. Isommilta virheiltä säästyttiin, mutta pieniä vipoja reitillä sattui. Aika-ajoissa sijoituin viidenneksi. Aika-ajojen perusteella meidät jaettiin kahteen välierään, minä ajoin ensimmäisessä startissa kahden muun naisen kanssa.

Välierissä jäin heti lähtösuoralla vajaat 15 metriä kilpakumppaneista, kun en saanut toista klossia kiinni kuin vasta ensimmäisessä mutkassa. Mutkan jälkeen lähdettiin ensimmäiseen ylämäkeen missä poljin naiset kiinni, mutta ohi en päässyt. Alkuperäinen suunnitelmani oli olla ensimmäisen mäen päällä keulapaikalla, sillä ylämäet oli selkeästi vahvuuteni ja mahdollisuuteni ratkaisuihin. Järjestys säilyi alusta loppuun samana ja A-finaali paikkaa ei tullut.

B-finaalii ajettiin noin 20 min päästä välierästä. B-finaali ajo oli jo selkeästi rennompaa ja ajaminen tuntui kohtuu hyvältä. Voitin B-finaalin ja kokonaiskisassa sijoitus oli viides. Ehdottomasti kannatti ennakkoluulottomasti lähtiä kisaamaan tähänkin lajimuotoon, kokemusta ja oppia tuli paljon. Sain kisassa paljon kannustusta mikä kuulunee kotikenttäetuun, iso kiitos siis kannustajille :)

Sunnuntaina 20.7. oli vuorossa XCO:n SM-kisat. Lähtöpaikka oli Ounasvaaran hiihtostadionilla. Stadionilta lähdettiin kiipeämään kohti Tottorakan huippua. Tottorakalla ajettiin vajaan kilometrin mittainen tasainen polkuosuus, jonka jälkeen kiikuttiin Tottorakan huipulle ns. "insinöörin kukkulalle". Seuraavana vuorossa oli laskuosuus takaisin stadionille. Laskussa ajettiin alkuun DH-rataa ja tämän jälkeen laskettelurinnettä. Kierroksen mitta oli 4,7 km, joka kierrettiin 5 kertaa. Kisan kokonaismatkaksi tuli 23,5 km.

Nousuosuudet Tottorakalle meni kohtuudella ja kärjen vauhdissa. Polkuosuudella jäin kärjen vauhdista ja mielestäni suurin syy tähän on 26" rengas. Muut naiset ajoivatkin 29" renkailla, joka rullasi paremmin. Laskuissa puolestaan paistoi kokemattomuuteni vaativista laskuista ja dropeista, joten teknisessä ajotaidoissa on vielä parannettavaa. Joka kierroksella hävisin laskussa 30-60 sekuntia kärjelle!! Jouduin joka kierroksella laskun yhdessä kohdassa jalkautumaan ja juoksuttamaan pyörää. Olin hieman pettynyt suoritukseeni, tosin ounastelinkin kärkinaisten ajavan laskun paremmin. Joten ero kärkeen ei tullut yllätyksenä.

Sijoitukseni kisassa oli 5.
 

Meiju

Tahko mtb 60 km, 2014

Kohti Tahkoa lähdettiin ajamaan perjantaina kymmenen aikoihin. Hieman jännitystä oli ilmassa, ei oikein tiennyt mitä odottaa. Kyseessä oli ensimmäinen kisani Tahkolla, ensimmäinen mtb maraton tälle kesälle. kokonaisuudessaan edessäni oli kolmas maratonmatka pyöränselässä. Tahkoa ennen juoksin Oulussa terwamaratonin toukokuun lopulla ja siitä viikon päästä ajoin elämäni ensimmäisen XCO-kisan Rovaniemellä Ounasvaaralla. Kisavauhtia ei kisaan löytynyt, jalat ja koko kroppa oli vielä viikontakaisen maratonin jäljiltä odotettavasti lukossa. Pari viikkoa ennen Tahkoa ajoin levi24,n neljänhengen joukkueessa ja siellä aloin kropasta saamaan jo enemmän irti. Näillä eväillä lähdettiin siis kohti Tahkoa, kieltämättä tuli mietittyä, että mitä minä taas oikein ajattelin?

Tahkolle päästyämme jännitys valtasi minua entistä enemmän. Minulle kaikki tulevassa kisassa olisi uutta, koska näin isossa tapahtumassa en ollut aiemmin ajanut ja muutenkin kisakokemukseni pyöräilyssä on kovin vähäistä. Ilta Tahkolla sujui mukavassa fiiliksessä. Kävimme autolla katsastamassa reittiä, siltä osin mihin autolla pääsimme. Kinahmi ykkönen täytyi käydä kävellen katsomassa, mukavasti nousua oli siis tiedossa 15 kilometrin kohdalta.

Aamulla herättyäni kävin pienen juoksulenkin ja kiireesti aamupalalle. Mietin tulevaa kisaa yllättävän rauhallisin mielin, vaikka normaalisti olen todella kova jännittäjä. Nyt en oikein osannut jännittääkkään. Kävin lämmittelemässä pyörällä ja jo hyvissä ajoin olin lähtöpaikalla. Jälkeenpäin mietittynä liian aikaisin ja liian takana, vasta neljännessä rivissä.

Kisan startattua klo.9.00 oli edessä 60 kilometriä. Alkuruuhkan jälkeen kisa alkoi sujua paremmin, vaikkakin ajoittain sumppukohtia oli edessä. Kinahmi ykköseen ajo tyssäsi kokonaan ja nyt kysyttiin pitkää pinnaa, miltei ylös asti täytyi tunkata pyörää. Kinahmi ykköselle lähdettyäni kuulin olevani kolmantena, 1.5 minuuttia kärkikaksikosta jääneenä. Kinahmi ykkösen jälkeen pystyi keskittymään omaan ajoon jo hiukan paremmin, ja poluillakin alkoi olemaan paremmin tilaa. Ensimmäisellä virallisella väliaikapisteellä Eskolassa olin jäänyt kärkikaksikosta vajaat 3.5 minuuttia. Ajaminen tuntui hyvältä, vaikkakin muutamia aloittelijalle sopivia ajovirheitä kisassa tulikin, eikä kaatumiseltakaan vältytty. 40 kilometrin kohdalla kuulin olevani 4 minuuttia kärkeä jälessä. Muista miettineeni ettei paha ollenkaan, kun tiesin ketä naisia edessäni ajoi. Tiesin ettei takana ollut lähellä ketään, joten neljänkympin jälkeen alkavalla kivikkopätkällä löysäsin hieman vauhtia ja aloin varmistelemaan itselleni maaliin pääsyä ehjin renkain, aloin ajamaan varman päälle. Ajaminen tuntui kokoajan hyvältä. Viimeiseen nousuun lähdettyäni jaksoin vielä todella hyvin ja nautin joka polkaisusta. Ohitettuani nousun aikana miespyöräilijöitä, yllätyin toen teolla kun edessäni oli yhtäkkiä myös naispyöräilijä. Kisa sai aivan uuden käänteen kun viimeisessä nousussa ohitin Jasmin Kansikkaan. Minulla oli vielä hyvin varaa iskeä loppunousuun ja vasta nousun päällä Tahkovuorella katsoin taakseni ja totesin, että olen vahvasti kiinni kakkossijassa, kunhan vain selviän laskusta ehjin nahoin. No niinhän siinä kävi, että jyrkimmässä kohdassa ajauduin ajolinjalle missä oli irtosoraa ja mutka meni suoraksi. Ulosajon yhteydessä sekotuin lippusiimaan ja hukkasin siinä useita sekunteja. Maaliin tullessani ihmettelin, kun kuuluttaja ei kuuluttanut maaliin saapumistani. Ehdin käydä onnittelemassa Noora Kanervaa voitosta ja hiukan iloita kakkossijasta kunnes kuuluttaja totesi, että hetkinen, tänne kokeneitten kisakuskien väliin on ajanut Meiju Salmela Ounaksenpyöräpojista. Olin kuuluttajan tavoin itsekin hämmentynyt tapahtuneesta, enkä oikein voinut uskoa sitä todeksi. Tunne oli uskomattoman hieno.

 

Kolme parasta: Meiju Salmela, Noora Kanerva ja Jasmin Kansikas

Kotiin tuomiset :)

Meiju