tiistai 15. heinäkuuta 2014

Tahko mtb 60 km, 2014

Kohti Tahkoa lähdettiin ajamaan perjantaina kymmenen aikoihin. Hieman jännitystä oli ilmassa, ei oikein tiennyt mitä odottaa. Kyseessä oli ensimmäinen kisani Tahkolla, ensimmäinen mtb maraton tälle kesälle. kokonaisuudessaan edessäni oli kolmas maratonmatka pyöränselässä. Tahkoa ennen juoksin Oulussa terwamaratonin toukokuun lopulla ja siitä viikon päästä ajoin elämäni ensimmäisen XCO-kisan Rovaniemellä Ounasvaaralla. Kisavauhtia ei kisaan löytynyt, jalat ja koko kroppa oli vielä viikontakaisen maratonin jäljiltä odotettavasti lukossa. Pari viikkoa ennen Tahkoa ajoin levi24,n neljänhengen joukkueessa ja siellä aloin kropasta saamaan jo enemmän irti. Näillä eväillä lähdettiin siis kohti Tahkoa, kieltämättä tuli mietittyä, että mitä minä taas oikein ajattelin?

Tahkolle päästyämme jännitys valtasi minua entistä enemmän. Minulle kaikki tulevassa kisassa olisi uutta, koska näin isossa tapahtumassa en ollut aiemmin ajanut ja muutenkin kisakokemukseni pyöräilyssä on kovin vähäistä. Ilta Tahkolla sujui mukavassa fiiliksessä. Kävimme autolla katsastamassa reittiä, siltä osin mihin autolla pääsimme. Kinahmi ykkönen täytyi käydä kävellen katsomassa, mukavasti nousua oli siis tiedossa 15 kilometrin kohdalta.

Aamulla herättyäni kävin pienen juoksulenkin ja kiireesti aamupalalle. Mietin tulevaa kisaa yllättävän rauhallisin mielin, vaikka normaalisti olen todella kova jännittäjä. Nyt en oikein osannut jännittääkkään. Kävin lämmittelemässä pyörällä ja jo hyvissä ajoin olin lähtöpaikalla. Jälkeenpäin mietittynä liian aikaisin ja liian takana, vasta neljännessä rivissä.

Kisan startattua klo.9.00 oli edessä 60 kilometriä. Alkuruuhkan jälkeen kisa alkoi sujua paremmin, vaikkakin ajoittain sumppukohtia oli edessä. Kinahmi ykköseen ajo tyssäsi kokonaan ja nyt kysyttiin pitkää pinnaa, miltei ylös asti täytyi tunkata pyörää. Kinahmi ykköselle lähdettyäni kuulin olevani kolmantena, 1.5 minuuttia kärkikaksikosta jääneenä. Kinahmi ykkösen jälkeen pystyi keskittymään omaan ajoon jo hiukan paremmin, ja poluillakin alkoi olemaan paremmin tilaa. Ensimmäisellä virallisella väliaikapisteellä Eskolassa olin jäänyt kärkikaksikosta vajaat 3.5 minuuttia. Ajaminen tuntui hyvältä, vaikkakin muutamia aloittelijalle sopivia ajovirheitä kisassa tulikin, eikä kaatumiseltakaan vältytty. 40 kilometrin kohdalla kuulin olevani 4 minuuttia kärkeä jälessä. Muista miettineeni ettei paha ollenkaan, kun tiesin ketä naisia edessäni ajoi. Tiesin ettei takana ollut lähellä ketään, joten neljänkympin jälkeen alkavalla kivikkopätkällä löysäsin hieman vauhtia ja aloin varmistelemaan itselleni maaliin pääsyä ehjin renkain, aloin ajamaan varman päälle. Ajaminen tuntui kokoajan hyvältä. Viimeiseen nousuun lähdettyäni jaksoin vielä todella hyvin ja nautin joka polkaisusta. Ohitettuani nousun aikana miespyöräilijöitä, yllätyin toen teolla kun edessäni oli yhtäkkiä myös naispyöräilijä. Kisa sai aivan uuden käänteen kun viimeisessä nousussa ohitin Jasmin Kansikkaan. Minulla oli vielä hyvin varaa iskeä loppunousuun ja vasta nousun päällä Tahkovuorella katsoin taakseni ja totesin, että olen vahvasti kiinni kakkossijassa, kunhan vain selviän laskusta ehjin nahoin. No niinhän siinä kävi, että jyrkimmässä kohdassa ajauduin ajolinjalle missä oli irtosoraa ja mutka meni suoraksi. Ulosajon yhteydessä sekotuin lippusiimaan ja hukkasin siinä useita sekunteja. Maaliin tullessani ihmettelin, kun kuuluttaja ei kuuluttanut maaliin saapumistani. Ehdin käydä onnittelemassa Noora Kanervaa voitosta ja hiukan iloita kakkossijasta kunnes kuuluttaja totesi, että hetkinen, tänne kokeneitten kisakuskien väliin on ajanut Meiju Salmela Ounaksenpyöräpojista. Olin kuuluttajan tavoin itsekin hämmentynyt tapahtuneesta, enkä oikein voinut uskoa sitä todeksi. Tunne oli uskomattoman hieno.
 
Kolme parasta: Meiju Salmela, Noora Kanerva ja Jasmin Kansikas
Kotiin tuomiset :)
Meiju

1 kommentti:

  1. Tiukka oli kisa. Huoltojoukoilla tais jännittää enemmän kuin kuskilla.

    VastaaPoista