perjantai 15. elokuuta 2014

PYHÄ tunturimaraton 9.8.2014

Syötteen jälkeen on ollut kova reeniviikko ja ajattelin lähteä juoksemaan Pyhälle kisaa kovana treeninä, missä järjestettiin tuntuimaraton ensimmäistä kertaa. Aluksi oli suunnitelmissa juosta 10 km, mutta kisapaikalla vaihdoin tunturipuolikkaaseen.. Järkevämpää olisi ollut tulevan treeniviikon kannalta juosta vain se kymppi, mutta järjellä ei ole aina sijaa näissä päätöksissä. Terwamaratonin jälkeen olen juossut vain peruuskestävyystasolla hyvin keveitä aamulenkkejä 3-4 kpl viikossa, joten puolimaratonin vertainen kova rynkytys vaativassa maastossa varmasti siis kostautuu seuraavalla viikolla.

Naisten tunturipuolikkaalle oli ilmoittautunut 99 juoksijaa. Reitin pituudeksi oli  21, 5 km ja korkeuseroa 700 metriä. Reitin lähtö ja maali oli Pyhä hotellin pihalla. Reitti itsessään kulki kansallispuiston tunturialueella, missä juostiin sorapohjaisia polkuja, pitkospuita, rappusia, pehmeitä latupohjia ja teknisiä polkuja tunturien rinteillä. Reitti oli kuitenkin varsin tekninen juurakkoineen ja kivikkoineen. Reitti sopi minulle hyvin profiililtaan ja teknisyydeltään. Minun juoksutyylini ei ole rullaavaa ja tällä reitillä rullaavia osuuksia ei onnekseni juuri ollut. Maastojuoksu ylipäätänsä vaatii erilaista voimantuottoa mitä sileällä juostessa tarvitaan. Oma tulostasoni on ihan eri luokkaa maastojuoksussa kuin sileällä, uskon, että tähän vaikuttaa juuri voimantuotto ja juoksutekniikka.

Paloauto lähetti meidät liikkeelle klo 09.30. Hyvistä lämmittelyistä huolimatta ensimmäiset kilometrit olivat hankalia. Tämän jälkeen juoksu alkoi tuntumaan rennommalta. Kärkinainen ja kärkikaksikkomiehet olivat pysyneet kokoajan näköetäisyydellä. Kuuden kilometrin kohdalla juoksin edellä menevän naisen kiinni ja hetki juostiin yhtä matkaa. Puolen välin kääntöpaikalta Reitti kulki hetken samaa uraa molempiin suuntiin ja totesin toisena juoksevan olevan vajaa pari minuuttia perässä. Kääntöpaikalta alkoi pitkä ja hyvin juostava ylämäki kohti Pyhätunturia, mikä tuntui raastavalta ja siltä ettei se lopu koskaan. Loppumatka jatkui pitkin Pyhätunturin rinnettä ja viimeinen nousu tapahtui Kultakeron päälle. Nousu oli noin kilometrin pitkä ja hetkittäin todella jyrkkä. Sinnikkyyttä ja itsensä piiskaamista tarvittiin toden teolla. Miten sitä onnistuukin aina unohtamaan kuinka pahalta matkanteko kisoissa väillä tuntuu? Toisaalta taas tätä tunnetta juuri haetaan. Loppuaika oli 02.02.53, jolla irtosi naisten sarjan voitto! Loppuaika olisi oikeuttanut miestenkin sarjassa neljänteen sijaan.

Juoksukisat pyöräilyn lomassa antavat mukavaa piristystä treeneihin. Seuraavan maastojuoksukisan juoksen Kolilla vaarojen maratonilla lokakuussa, mikä päättää tämän kesän kilapailukauden. Muutaman sileän kympin käyn tässä välissä myös juoksemassa.


Lähtösuora













Maalissa ollaan












Kotijoukot kannustamassa :)















- Meiju -


maanantai 4. elokuuta 2014

Uusi pyörä ja Syöte mtb

Tällä viikolla sain Lauttasaaren pyörän kautta uuden pyörän: FOCUS RAVEN 29R 2.0. Pyörä muuttui melkoisesti vanhasta kun rengaskoko kasvoi 26":sta 29":ksi ja täysjousto vaihtui jäykkäperään. Pyörä tuli keskiviikkona kotiin. Pikaisten säätöjen jälkeen pääsin torstaina ensilenkille. Perjantaina olikin lähtö kohti Syötettä, jossa lauantaina ajettiin Syöte mtb. Pikku riskillä päätin lähteä uudella pyörällä kisaan ajokertojen jäädessä vain yhteen :)

Lauantaina Syöte mtb 60 km




Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet töissä todella tiiviitä ja osaksi sen myötä yöunet jääneet kovin vähäisiksi. Perjantaina Syötteelle lähdettäessä olo tuntui todella väsyneeltä ja oli vaikea kuvitella ajavani seuraavana päivänä kilpaa. Lapset veimme torstaina vanhempieni luokse mökkeilemään, joten pääsimme lähtemään reissuun kahdestaan. Ajomatkalla Syötteelle torkuin lähes koko matkan tankkauksen ohessa, kisafiiliksestä ei ollut tietoakaan. Perille päästyämme kävimme vajaan tunnin verran ajamassa kisareittiä ja uuden pyörän viehätys alkoi jo hymyilyttämään, kohta huomasin odottavani jo huomista kisapäivää ja tuttu kisajännitys oli palannut :)

Kisa-aamuna heräsin 5.50 ja kuudelta olin jo juoksemassa aamulenkkiä rasva-aineenvaihdunnan herättämiseksi. Aamupalaksi söin kaurapuuroa, maustamatonta jogurttia ja kananmunan, juomaksi vettä. Tässä hotellissa ei ollut raejuustoa proteenilähteeksi tarjolla, mikä sai tutut "kisa-aamurituaalit" ravinnon osalta sekaisin :) Aamupalan lisäksi tankkasin high5 urheilujuomaa litran verran, high5 energiapatukan tuntia ennen lähtöä, 15 minuuttia ennen lähtöä otin yhden geelin ja vettä. Kisan ajalle juomarepussa oli 1,5 litraa high5 urheilujuomaa ja geelipullossa viisi geeliä, näillä eväillä mennään. 45 min ennen lähtöä lämmittelin juosten ja pyöräillen hyvää musiikkia kuunnellen. Kadoksissa ollut kisafiilis oli löytynyt. 

Lähtö tapahtui 9.00. Edelliseltä vuodelta tiesin mitä tuleman piti. Reittimuutosta oli alkupäähän tehty, yhden tunkkausnousun kiertämiseksi, mutta nousua ja laskua, juurakkoa ja kivikkoa oli taas luvassa, sen sijaan palauttavia tiepätkiä ei juurikaan. Reitti oli hieman yli 60 km, jossa kokonaisnousua 1200 m. Pelkästään loppunousua oli yli 200 m, joten hikinen kisaurakka oli tiedossa.

Lähdin heti alussa pitämään kovaa vauhtia. Pikku-Syötteen päällä totesin homman toimivan ja uusi pyörä tuntui todella kevyeltä ajaa. Pikkusyötteeltä laskettiin alas osittain pitkospuita pitkin ja mieleen tuli viime vuotinen voltti kyseisiltä pitkospuilta, mutta nyt selvitisin alas asti pystyssä. Reitti jatkui enemmän ja vähemmän teknisillä polkuosuuksilla, muutama lyhyt tieosuus oli reitin varrella, missä pystyi paremmin tankkaamaan ja ottamaan geeliä. Pitkospuita oli useassa eri kohdassa reitin varrella. Reitillä oli paljon mutkia mikä toi oman osansa reitin teknisyyteen. Reitin vaihtelevuus piettää ajajan mukavasti hereillä, jos reitti on fyysisesti raskas on se vielä raskaampi henkisesti. Ajoin lähes koko matkan yhtä matkaa yhden miehen kanssa vuorovedoin. Johdin naisten sarjaa alusta alkaen, koko aikana en saanut kertaakaan tarkkaa väliaikaa kisakumppaneihin, vaikka olisin sitä toivonutkin. 45 km kohdalta teknisyys poluilla vain lisääntyi. Vaativilla teknisillä pätkillä jokunen mies ohittikin minut, ei vain voinut mitään, kun ajotaidot ei vielä riitä ajamaan kovaa kun alusta vaikeutuu. Totesin onnekseni gepsistä loppunousun olevan lähellä ja pahimman olevan takana. Loppunousu nousikin hyvin ja pääsin muutaman miehen ohikin nousussa. Yhden kerran jouduin ajovirheen takia jalkautumaan ylämäessä olevan kivikon ylittämiseksi, muuten Iso-syötteen päälle kiipeäminen onnistui hyvin, 29 jatkoi kulkuaan aina vain huipulle saakka ja sieltä pieni mäki lasketeltiin maaliin ja loppuaika 3.33.18. Ehdin jo matkalla laskiessa loppuajan alle 3.30, mutta viimeisen 10 km kivikkopätkät olivat niin hitaat, että moinen aika jäi haaveeksi.


 
Meiju