sunnuntai 28. syyskuuta 2014

XCM SM-KISOISTA HOPEAA!

Kesän pääkisa XCM SM-kisat olivat 20.9. Hyvinkään Rajamäellä. Kisoihin valmistautuminen ei mennyt odotetusti. Olin kisaa ennen kaksi viikkoa yksin lasten kanssa kotona mieheni ollessa työreissulla. Juuri tänä aikana tietysti lapset ja minä sairastimme. Lisäksi työkuviot toivat lisähaastetta arkeen. Isovanhempien avulla onnistuin kuitenkin valmistautumaan kisaan, vaikka usko meinasi välillä loppua. Ennen kisoja etenkin olen todella tarkka syömisen ja harjoittelun suhteen. Ruokailujen ja harjoittelun oikea ajoittaminen ja yhdistäminen on minulla tärkeä osa kisoihin valmistautumista. Nyt näiden kahden viikon aikana tuntui ateriavälien kasvavan liian pitkiksi ja aamulenkit ei aina toteutuneet "nälkälenkkeinä". Treenien suhteen jouduin tekemään kompromisseja jne. Saattaa kuulostaa pikkujutuilta, mutta minulle ne toi tunteen, etten tiennyt missä valmistautumisen suhteen mennään. Oli todella epävarma olo. Viikkoa ennen kisoja kävin 9.6 km testilenkin Oukulla ja se kertoi hyvää. Oma testienkka ajalla 39.42, ja maksimisykkeetkin nousi reilusti kesän korkeimmiksi. Joten täytyy vain luottaa itseeni. 

Lähdin torstaina yksin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Jukkiksen otin Tampereelta kyytiin. Illalla myöhään olimme perillä. Perjantaina ohjelmassa oli tieten reittiin tutustumissa. Katsastimme reitin siltä osin mihin autolla pääsi ja reitti vaikutti näistä kohdin helpolta. Ehdin jo ihmetellä kuulemiani ja lukemiani kommentteja reitin vaikeudesta. Lähdin pyörällä ajamaan oletettavasti reitin vaikeinta pätkää, joka osoittautuikin oikeasti haastavaksi. Välillä pyörää joutui kantamaan, jotta eteneminen onnistui kallioiden yli, ja muutenkin ajo oli hyvin rikkonaista. Jalkaa joutui käyttämään maassa tai jalkautumaan ja tunkkaamaan pyörää. 17 kilometrin rynkytys sai riittää kenraaliksi kisaan. 

Kisa-aamuna valmistelut menivät normaaliin tapaan ja jännitys oli valtava. Vaihteita jouduttiin vielä viime tingassa säätämään kohdalleen ja juomareppu oli unohtua autoon, joten pientä säätöä oli loppuun asti. Ajajat kutsuttiin "karsinoihin" hyvissä ajoin ja lähtömme tapahtui miesten lähdön jälkeen. Harvinaista oli se että naiset lähtivät omana lähtönä XCM-kisassa, joka oli mielestäni toimiva ja hyvä ratkaisu.

Sofia, Sini, minä, Sari, Ruut ja Sonja
 
Aika pian lähdön jälkeen ajoin neljästään Sonjan, Sinin ja Ruutin kanssa. Porukka hajosi noin viiden kilometrin kohdalla jolloin Sini kaatui ja Sonja ja Ruut pääsivät karkuun. Seitsemän kilometrin kohdalla ajoimme Sinin ja Ruutin kanssa harhaan. Tästä lähdin ajoin koko ajan yksin naisena miesten kanssa. Reitti oli yllättävän tekninen alusta alkaen ja Sonja oli vahva teknisellä osuudella. Ensimmäiseen huoltoon tultuani sain kuulla Sonjan reilusta johdosta, sekä yhtä reilusta toisesta sijastani. Matkan aikana harhauduin uudestaan kahdesti huonosta merkkauksesta johtuen. Reitiltä eksymiset aiheuttivat sen, että huomasin jatkuvasti epäileväni olenko oikealla reitillä ja keskittyminen kärsi valtavasti. Eksymisiin meni GPS,n mukaan reilut seitsemän minuuttia. Edelleen kuitenkin tiesin olevani reilusti toisena sekä sen, että Sonja on karussa, joten aloin keskittymään ajamisen sijaan siihen, että pysyn reitillä! Kolmannen kerran eksyttyäni noin kymppi ennen maalia ajorytmi katosi kokonaan ja kisafiiliskin siinä mukana. Maali kuitenkin oli vihdoin ja viimein edessäni mikä osoitti sen, että lopun olin vissiin jokseenkin reitillä pysynyt ja SM-hopea oli totta.  

Pyörä toimi jälleen loistavasti. Kiitoksia Larunpyörälle kisakalustosta! Eipähän menestyminen ole ainakaan siitä kiinni. Loppukauden kisoihin tuli uutta vauhtia uudesta 29" Focuksesta, kunpa pyörä olisi minulla ollut jo alkukaudesta. Hyvillä mielin päätän tämän pyöräkauden. Töitä tämä on vaatinut ja töitä tulen tekemään jatkossakin. Joka osa-alueella on paljon vielä parannettavaa, joten luottavaisin mielin odotan ensi kautta ja tulosten parantumista.


 

Meiju

tiistai 23. syyskuuta 2014

Pyssymäki XCM (Nivala) ja Saariselkä mtb

16.8. käytiin Nivalassa XCM-cup:n osakilpailu. Maraton matkana oli 63 km. Ajoin kisan kahdestaan PK-teamin Sari Orvolan kanssa, koska muita naisia ei kisaan ilmoittautunut. Kisareittinä oli reilun 20 km lenkki, jota ajettiin kolme kierrosta. Reitti oli mielestäni mukava ja teknisyydeltään kohtuu helppo. Nousuja olisin kuitenkin toivonut lisää. Ajaminen oli odotetusti tahmeaa, koska kaksi kovaa ja kisaviikonloppua oli alla ja kisojen välit muutenkin treenasin kovaa. Nivalan kisan lähtö oli epämiellyttävin kokemani lähtö, muutama mies starttasi matkaan ehkä hiukan liian innokkaasti ja ikävä kyllä jouduin heidän tönittäväksi. Kaatumiselta tosin vältyin, mutta mielestäni tämän tason kisoihin jos minkään tason kisoihin töniminen ei kuulu, siitä ei varmasti ole kenellekään hyötyä. Ensimmäinen kierros sujui hyvin hyvin, mutta toisella kierroksella sain roskan silmään ajolaseista huolimatta. Maaliin kuitenkin tulin ajassa 3.06.07, jolla irtosi kisan voitto.

Nivalan kisan jälkeen aloin palauttelemaan ja treenasin hetken keveämmin. Kunnes aloin valmistautumaan Saariselkä mtb,hen. Nivalan reissu käytiin Hannu Jänkälän ja Heikki Haaparannan kanssa kolmisin. "Hattupäisten" miesten kanssa reissu oli oikein mukava, mukava kuunnella konkareiden juttuja vuosien varrelta.

Seuraavana olikin vuorossa Saariselän mtb maraton, joka käytiin lauantaina 30.8. Matkaan lähdettiin koko perheen voimin jo torstaina. Majoitumme Kiilopäällä Suomen ladun mökeissä. Perjantaina miesväki kävi Saariselän kylpylässä uimassa ja minä verryttelin seuraavan päivän kisaan. Ajettuani kaunispään päälle, mietin maisemia ihaillen, juuri täällä ajoin kaksi vuotta sitten ensimmäisen pyräkisani koskaan. Silloin matkana oli 36 km ja siitä kaikki sitten alkoi. Muuten ohjelmassa oli ulkoilua tunturimaisemia ihaillen. Kisaan valmistautumista häiritsi flunssainen olotila. En siis ollut varma pystynkö osallistumaan kisaan ollenkaan. Käytin kaikki mahdolliset keinot flunssaoireiden taltuttamiseksi. 

Lauantaina olikin kisapäivä. Aamulla olo tuntui kuin tuntuikin hyvältä ja päätin lähteä mukaan kisaan.  Matkana oli 80 km ja reitti kulki tunturien laelta toiselle, eli pitkää nousua oli luvassa. Kahtena edellisenä vuonna olin kärsinyt rengasrikosta Saariselällä, yritin olla miettimättä sitä sen enempää. Äitini tuli katsomaan lapsia kisan ajaksi ja huolehti myös Joelin kisahuollosta. Melkoista organisointia välillä tämä homma :) 

Olen yleensäkin kova jännittäjä eikä tämäkään kisa minua jännitykseltä säästänyt. Kisa pääsi alkamaan yhteislähtönä. Miltei heti lähdöstä lähettiin polkemaan kaunispään päälle, ja nousuhan kulki keveästi. Tiesin heti, että tämä on minun kisani jos vain kalusto toimii. Saariselän kisareitti on mukavan ajettava koko ajan, haasteena pitkät ja uuvuttavat ajettavat nousut, kyseinen reitti sopii minulle tosi hyvin. Ensimmäinen kierros sujui todella hyvin, aikaa kului 1.57 ja jotain sekunteja päälle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen minulla oli jo reilu johto. 60 km kohdalla kuulin olevani niin reilussa johdossa, että viimeiset 20 kilometriä ajoin todella varman päälle turhia riskejä kalustorikkoon ottamatta. Kuulin, että Piia Nieminen oli joutunut keskeyttämään rengasrikon vuoksi ja Sari Orvola oli nyt toisena ja hänkin kärsinyt rengasrikosta. Piian ja Sarin puolesta harmitti rengasrikot. Mutta omaan ajamiseen olin todella tyytyväinen, mukava ajaa kun kaikki toimii. Tottakai ilahdutti myös 1000 euron palkinto. Saariselällä on aina ollut hyvät palkinnot ja muutenkin kisajärjestelyt toimivat. Erityistä kiitosta täytyy antaa kisan jälkeisestä ruuasta :)


Joel toinen vasemmalta