sunnuntai 28. syyskuuta 2014

XCM SM-KISOISTA HOPEAA!

Kesän pääkisa XCM SM-kisat olivat 20.9. Hyvinkään Rajamäellä. Kisoihin valmistautuminen ei mennyt odotetusti. Olin kisaa ennen kaksi viikkoa yksin lasten kanssa kotona mieheni ollessa työreissulla. Juuri tänä aikana tietysti lapset ja minä sairastimme. Lisäksi työkuviot toivat lisähaastetta arkeen. Isovanhempien avulla onnistuin kuitenkin valmistautumaan kisaan, vaikka usko meinasi välillä loppua. Ennen kisoja etenkin olen todella tarkka syömisen ja harjoittelun suhteen. Ruokailujen ja harjoittelun oikea ajoittaminen ja yhdistäminen on minulla tärkeä osa kisoihin valmistautumista. Nyt näiden kahden viikon aikana tuntui ateriavälien kasvavan liian pitkiksi ja aamulenkit ei aina toteutuneet "nälkälenkkeinä". Treenien suhteen jouduin tekemään kompromisseja jne. Saattaa kuulostaa pikkujutuilta, mutta minulle ne toi tunteen, etten tiennyt missä valmistautumisen suhteen mennään. Oli todella epävarma olo. Viikkoa ennen kisoja kävin 9.6 km testilenkin Oukulla ja se kertoi hyvää. Oma testienkka ajalla 39.42, ja maksimisykkeetkin nousi reilusti kesän korkeimmiksi. Joten täytyy vain luottaa itseeni. 

Lähdin torstaina yksin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Jukkiksen otin Tampereelta kyytiin. Illalla myöhään olimme perillä. Perjantaina ohjelmassa oli tieten reittiin tutustumissa. Katsastimme reitin siltä osin mihin autolla pääsi ja reitti vaikutti näistä kohdin helpolta. Ehdin jo ihmetellä kuulemiani ja lukemiani kommentteja reitin vaikeudesta. Lähdin pyörällä ajamaan oletettavasti reitin vaikeinta pätkää, joka osoittautuikin oikeasti haastavaksi. Välillä pyörää joutui kantamaan, jotta eteneminen onnistui kallioiden yli, ja muutenkin ajo oli hyvin rikkonaista. Jalkaa joutui käyttämään maassa tai jalkautumaan ja tunkkaamaan pyörää. 17 kilometrin rynkytys sai riittää kenraaliksi kisaan. 

Kisa-aamuna valmistelut menivät normaaliin tapaan ja jännitys oli valtava. Vaihteita jouduttiin vielä viime tingassa säätämään kohdalleen ja juomareppu oli unohtua autoon, joten pientä säätöä oli loppuun asti. Ajajat kutsuttiin "karsinoihin" hyvissä ajoin ja lähtömme tapahtui miesten lähdön jälkeen. Harvinaista oli se että naiset lähtivät omana lähtönä XCM-kisassa, joka oli mielestäni toimiva ja hyvä ratkaisu.

Sofia, Sini, minä, Sari, Ruut ja Sonja
 
Aika pian lähdön jälkeen ajoin neljästään Sonjan, Sinin ja Ruutin kanssa. Porukka hajosi noin viiden kilometrin kohdalla jolloin Sini kaatui ja Sonja ja Ruut pääsivät karkuun. Seitsemän kilometrin kohdalla ajoimme Sinin ja Ruutin kanssa harhaan. Tästä lähdin ajoin koko ajan yksin naisena miesten kanssa. Reitti oli yllättävän tekninen alusta alkaen ja Sonja oli vahva teknisellä osuudella. Ensimmäiseen huoltoon tultuani sain kuulla Sonjan reilusta johdosta, sekä yhtä reilusta toisesta sijastani. Matkan aikana harhauduin uudestaan kahdesti huonosta merkkauksesta johtuen. Reitiltä eksymiset aiheuttivat sen, että huomasin jatkuvasti epäileväni olenko oikealla reitillä ja keskittyminen kärsi valtavasti. Eksymisiin meni GPS,n mukaan reilut seitsemän minuuttia. Edelleen kuitenkin tiesin olevani reilusti toisena sekä sen, että Sonja on karussa, joten aloin keskittymään ajamisen sijaan siihen, että pysyn reitillä! Kolmannen kerran eksyttyäni noin kymppi ennen maalia ajorytmi katosi kokonaan ja kisafiiliskin siinä mukana. Maali kuitenkin oli vihdoin ja viimein edessäni mikä osoitti sen, että lopun olin vissiin jokseenkin reitillä pysynyt ja SM-hopea oli totta.  

Pyörä toimi jälleen loistavasti. Kiitoksia Larunpyörälle kisakalustosta! Eipähän menestyminen ole ainakaan siitä kiinni. Loppukauden kisoihin tuli uutta vauhtia uudesta 29" Focuksesta, kunpa pyörä olisi minulla ollut jo alkukaudesta. Hyvillä mielin päätän tämän pyöräkauden. Töitä tämä on vaatinut ja töitä tulen tekemään jatkossakin. Joka osa-alueella on paljon vielä parannettavaa, joten luottavaisin mielin odotan ensi kautta ja tulosten parantumista.


 

Meiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti