Kisareitti oli profiililtaan vaativa eikä turhia lepopätkiä reitillä liiemmin ollut. Märkä maa nosti kisan raskausastetta entisestään. Reitti oli yksi parhaimmista ajamistani reiteistä nousuosuuksien vuoksi. Nousumetrejä kertyi kaikkiaan noin 1350 metriä. Uusi pyörä toimi loistavasti läpi kisan mutarallista huolimatta. Ajoasentoon on tullut muutoksia viimekesästä ja en tiedä vaikuttaako se vai mikä siihen, että pyörän ohjattavuus tuntuu näpäkältä ja herkemmältä aikaisempaan verrattuna, pyörä tuntuu mukavan ketterältä. Kiitos tästä Ristolle Larunpyörään.
Kisa sujui muutenkin ilman suurempia ongelmia, lukuun ottamatta tiputtamaani geelipulloa toisen kierroksen puolessa välissä. Tiputin sen kovasta vauhdista, enkä malttanut pysähtyä noukkimaan sitä mukaani vasta kun kolmannella eli viimeisellä kierroksella. Energiavarastojen vaeltuminen tuli itselleni yllätyksenä (geelien tippumisesta huolimatta), sillä tankkaus onnistui mielestäni hyvin ja periaatteessa onnistuneella tankkauksella tulisi pärjätä kisassa. Voi tietenkin miettiä niinkin, että kovia treenejä on alla vähän ja nyt elimistö joutui kovaan pitkäkestoiseen rasitukseen, eikä rasva-aineenvaihdunta päässyt käynnistymään toivotulla tavalla glykogeenivarastojen tyhjentyessä. Ravintofysiologiset kysymykset ovatkin erittäin mielenkiintoisia ja erityisen keskeisessä asemassa onnistuneessa kovassa pitkäkestoisessa urheilusuorituksessa. Kisa kisalta ollaan tämänkin suhteen viisaampia.
Kiitos Haaparannan Heikille matkaseurasta, mukava reissu :)
Seuraava kisa on XCO cupin avaus Viitasaarella 24.5. Sitä ennen juoksen yhden maantie sprinttimatkan (7,5 km) ja ajan meidän seuran 5 km tempoajot maanantaisin.
Meiju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti