Tahko MTB ja Valkeakoski XCO UCI 2

Tahko.. Tahkon kisa meni osaltani sunnuntaiajeluksi. Missään vaiheessa en saanut kisavaihdetta päälle ja kisa meni aivan vain ajelemiseksi. Viimeistä kuuluisaa elgranden mäkeä kiikkuessani harmittelin kun kisa on jo lopussa ja minä en ollut päässyt vielä minkäänlaiseen kisavauhtiin, sama olisi ollut jatkaa toiselle kierrokselle.

Hieman taustoja miksi näin kävi. Se ei ollut yllätys eikä sen puolesta omaan suoritukseen voi olla edes pettynyt. Taustalla oli 2 kk kovaa treeniä ja seitsemään viikkoon Tahkon kisa oli viides. Tiedossa oli, että Tahkolle vauhti ei ole paras mahdollinen. Miksi sitten lähdin kisaan? Ihan yksinkertaiseti: Tahkoa ei vain voi jättää väliin! Tahkon jälkeen oli suunnitelman mukaan aloittaa keventely kohti XCO ja XCE SM-kisoja. Täytyy myöntää, että Tahkon kisa kuitenkin huolestutti ja sai epäilemään suunnitelmaani
ja kunnon ajoittumista SM- kisoihin. Ite itseäni "valmentaneena" kysymyksiä ja analysointia oli paljon ilmassa. Mutta ei auttanut kuin uskoa itseensä. Tahkolla sijoitus oli kolmas. Ainakin perusvauhti oli hyvä, jos jotakin positiivista täytyy kisasta etsiä. Tahkon kisan jälkeen kropassa ei ollut pienintäkään tunnetta siitä, että olisin ollut ajamassa kisaa. Keventelyt aloitin suunnitelman mukaan.

VALKEAKOSKI XCO UCI 2 kaksi viikkoa Tahkon jälkeen. Hieman alkuun valmistautumisesta kisaan.. Lauantai aamuna töistä päästyäni perheeni odotti työpaikkani pihalla auto valmiina lastattuna ja niin lähdettiin koko perheen voimin reissuun. Kolmen lapsen kanssa reissatessa matkalla ja reissussa voi sattua monta pientä muuttujaa :) Pienimmäinen on monesti kisareissujen aikaan ollut mummolassa hoidossa, nyt kuitenkin Jooakin pääsi matkaan, koska miesväki jäi viikoksi etelään mökkeilemään Valkeakosken kisan jälkeen. Minä kävin Valkeakosken kisan jälkeen junalla mutkin Rovaniemellä ja torstaina aamuna olisin Turussa ja pääsisin tutustumaan SM-kisareittiin. Äärimmäisen mukava on kun koko perhe on koolla kisareissuillakin, toisaalta se antaa rauhallisen tunteen, vaikka monesti se on kaikkea muuta kuin rauhallista.. Lapsillekin kisareissut ovat tulleet tutuiksi ja lapset ovat tottuneet pienestä pitäen reissaamiseen heidän omienkin harrastuksien puolesta.  En tiedä onko parempi valmistautua kisaan lasten ollessa mukana vai ilman lapsia, mikäli lapset eivät ole mukana on heitä kauhea ikävä, mikäli ovat mukana on paljon muita seikkoja mitkä täytyy onnistua siirtämään syrjään kisaan valmistautumisen ja keskittymisen tieltä. Meillä isommat pojat kisaavat xco-kisojen yhteydessä myös omat kisansa, tällöin kisapaikalle tullaan useita tunteja ennen oman kisani alkua, ensin jännität lasten kisat ja sitten yrität kasata itsesi omaan kisaan kaiken muun keskellä :) Näin oli Valkeakoskellakin.

 Valkeakoskelle oli luvassa kovaa kisaseuraa. Oma kisavauhti oli arvoitus Tahkon jäljiltä, hiukan jännitti olinko mennyt aivan metsään harjoittelun kanssa. Keventely oli onnistunut mielestäni hyvin. Harjoitusmäärät tippuivat ja osasta harjoitteista tuli terävämpiä ja intensiivisempiä. kevyet lenkit ovat olleet todella keveitä, eikä harjoitukset ole ylittäneet juurikaan yli puoltatoistatuntia. Ohjelmassa on ollut myös teräviä maastojuoksutreenejä, koska ne ovat mielestäni parhaita treenejä hermotukselle, enkä muutenkaan suosi pelkästään yksipuolista pyörätreeniä, joten juoksutreenit on hyvä pitää ohjelmassa.

Valkeakosken kisareitti oli mielestäni todella hyvä, sisälsi sopivasti kaikkea. Niin kuin on olleet kaikki muutkin ajamani XCO-reitit. Itse kun olen vasta-alkaja tässä lajissa niin en voi ottaa kantaa siihen minkälaisia reitit ovat aikaisemmin olleet. Nykytrendi kuulemma suosii teknisempiä ja vaativampia reittejä mitä aikaisemmin. Nousumetrejä on paljon ja se tietää myös laskuja, jotka nekin on hyvin teknisiä droppeineen, hyppyreineen jne. Samaa kaavaa noudatettiin myös Valkeakoskella. Reitti sisälsi 3 ylämäkeä ja 2 dh-laskua, yksi tienpohja tyyppinen alamäki.

Oma kisani lähti kulkemaan oikein hyvin. Sykkeet nousivat kohtuullisen hyvin mikä antoi hyviä viitteitä siitä, että oikeaan suuntaan ollaan kunnon puolesta menossa. Kisa sujui taspainoisesti alusta loppuun, Noora onnistui kasvattamaan eroa teknisillä osuuksilla, erityisesti alamäissä. Ylämäet nousivat minulla hyvin ja ylämäkiosuuksilla onnistuin eroa aina kaventamaan. Kisan jälkeen tuumasin miehelleni, että kunhan tästä tulen taitavammaksi teknisen ajamisen suhteen ja rohkenen laskea alamäet lujempaa alas, niin tämä pyörä kulkee vielä oikeasti lujaa! ;) Valkeakosken kisassa sijoituin siis toiseksi. Tästä viikko vielä SM-kisoihin.

Terveisin Meiju